Jos moka ei olisikaan moka

Heraldinen syrkotti

Heraldinen helvetinikkunamekko

Viittasin jo aikaisemmin projektiin, joka valmistuttuaan ja muutamaan tapahtumaan osallistuttuaan jäi kaapin perukoille, koska mokasin sitä tehdessäni kerran ja toisenkin. Kyse oli tästä, heraldisesta helvetinikkunamekosta, jossa keltainen puoli on Drachenwaldin kuningaskunnan vaakuna ja sininen puoli omani.

Idea vaatteeseen tuli ruotsalaisilta ystäviltä, joiden kanssa sovimme tekevämme Pennsicin avajaisseremonioihin kukin omat heraldiset vaatteemme. Sinisen ja keltaisen villan hankin Medeltidsmodelta Turun keskiaikamarkkinoilta ja muut värit ovat omia jämätilkkujani. Kaikki villat ovat tarpeeksi paksuja ja huopuneita, niin että ne eivät purkaudu, mikä aplikoidessa on ihan kiva juttu. Paksuus oli kyllä myös ongelma, sillä Pennsicissä lämpötila huiteli päivisin 40°C:ssa, ja monituntinen seremonia oli keskipäivällä. Kaiken lisäksi minä ja nämä kolme ystävääni värvättiin viirinkantajiksi, eli emme voineet karata kulkueesta liian aikaisin: poispäin kiiruhtavat monimetriset tangot ja liehuvat viirit olisivat herättäneet liikaa huomiota. Kaksi tuntia me lopulta kestimme, ja sana “kuuma” ei ole oikeastaan ollenkaan riittävä kuvailemaan sisäistä ja ulkoista lämpötilaani.

Lipunkantajat

Me lipunkantajat (alusmekkoni ei onneksi ollut villaa)

Ensimmäinen mokani oli se, että muistin oman vaakunani väärin. Fiksuna olisin voinut esimerkiksi kurkistaa tarkemmin lautanauhaa, joka koristaa hihojen sisäpuolta ja jonka Katariina Jt on kutonut vaakunani mukaan. Tai vaikka kaivaa virallistamispaperit esiin ENNEN vaakunakuvioni ompelemista enkä vasta Pennsicin jälkeen. No, joka tapauksessa muistin, että vaakunani ulpukka olisi “proper” eli luonnonvärinen, siis keltainen kukka ja vihreät varret ja lehdet. Yllätys olikin melkoinen, kun löysin vaakunaselityksestäni sanan “argent”, hopea. Pääsin siis korjailemaan ensimmäistä mokaani ja vaihdoin kasvin vihreät osat valkoisiksi.

Toinen mokani liittyy mekon eri puoliin eli siihen, kummalla puolella on minun vaakunani ja kummalla puolella kuningaskunnan. Jo vuosia sitten päätin, että kun teen tällaisen mekon, seuraan niitä kahta ainoaa esimerkkiä, joita olin siihen mennessä onnistunut löytämään: Luttrellin psaltterissa olevaa kuuluisaa kuvaa ja Pariisissa Clunyn museossa olevia lasimaalauksia, joissa on bretagnelaisen Saint-Gilles -suvun edustajia. Saint-Gillesin suku teki lahjoituksia Bettanin kaupungin kirkolle, ja siksi heidät ikuistettiin. (Esimerkki yhdestä ikkunasta on täällä.)

Yhteistä yllä mainituille esimerkeille on se, että oikealla puolella naisilla on aviomiehen suvun vaakuna ja vasemmalla puolella – sydämen puolella – omansa (tai isänsä). Minulla oli käytössäni oma vaakunani ja kuningaskunnan vaakuna. Luontevasti siis oma vaakunani menisi vasemmalle puolelle ja kuningaskunta oikealle. Ja mitä minä tein? Katsopa kuvia…

Heraldinen syrkotti ulpukkapuolelta

Tässä vaiheessa vielä huvitti pelleillä

Jos tuon mekon kuvioiden aplikointi ei olisi ollut niin tuskastuttavaa puuhaa, olisin varmaan jo irrottanut ne, purkanut koko mekon ja kääntänyt puolet toisin päin. Varsinkin kun epätoivoissani aloin hakea lisää kuvia ja toivoin löytäväni päinvastaisia, omaa vaatettani tukevia esimerkkejä – ja törmäsinkin Isabeau de Breinvilleen. Zut alors, Isabeau!

Mutta eipä hätää: saamani vinkin ansiosta Lady Harswick tuntui tasoittavan peliä! Kunnes paaden reunoja kiertävän tekstin lähempi tarkastelu osoitti, että kuva onkin ehkä peilikuva, ja myös lady Harswick asettuisi rouvien Luttrell, Saint-Gilles ja Breinville puolelle. Zut zut zut!

En ole kuitenkaan purkanut syrkottiani vielä, sillä elättelen toiveita, että jostain löytyisi esimerkki tai pari, jotka osoittaisivat, ettei naisen heraldisen mi-partin puolia ollut kiveen hakattu (vaikka hautakivistä niitä löytyisikin…). Toistaiseksi kuitenkin tuntuu, että mekon paikka on edelleen kaapissa, varsinkin kun nyt täällä paljastin, missä mokasin. Emmie kato kehtaa sitä pittää ko se meni vikhaan!

Bookmark the permalink.

10 Responses to Jos moka ei olisikaan moka

  1. Sahra says:

    Voi sun kanssa :)

    • Uta says:

      Pitihän mun tää tunnustaa, yksityiskohtia ja pohjamutia myöten. Hitsi, kun olin jo ehtinyt laittaa toivoni Harswickin rouvaan, mutta ei…

  2. Sahra says:

    … Voi että, mun pitää ehkä tehdä joku kiva kaksivärinen vaate, koska kotona näyttää olevan sopivia asusteita. (kts. Pienet koirat rouvan helmoissa )

  3. Hyväri says:

    Älä sure. Toi Drachenwaldin vaakuna on niin heikkoa heraldiikkaa, että vaikka kaikki muu olisikin kohdallaan, niin se kyllä söisi asun heraldista uskottavuutta. Mikäli lähtötaso on, että jonkin kuningaskunnan vaakunassa olisi noin paljon punaista ja mustaa yhtenä klimppinä päällekäin metallilla, niin sitten voidaan myös ajatella, että sen kuningaskunnan heraldiikassa ei ehkä olisi pidetty niin lujasti kiinni kaikista säännöistä muutenkaan.

    Esim. Unkarin kuningaskunnan heraldiikkahan poikkeaa paljonkin Keisarikunnan ja Ranskan heraldiikan hegemoniasta, joten siltä suunnalta saattaa etsimäsi poikkeuskin löytyä. Ja suurimpia sekoittajia näiden sääntöjen joukossa ovat Jerusalemin kuningaskunta ja Kirkkovaltio, (vaikka jälkimmäisen aineistosta tuskin on paljon apua etsinnässäsi).

  4. Uta says:

    Myönnetään, että tehdessä manailin (täysin epäheraldisin perustein, kun se ei vahvin puoleni ole muutenkaan) noita lohikäärmeen monia kynsiä ja muita ulokkeita, jotka piti tikata kiinni. Joku vähän simppelimpi malli ja vähemmän päällekkäisiä kerroksia olisi kelvannut oikein hyvin. :D

    Joskus tuntuu itsestäkin hassulta, varsinkin tällaisten melko triviaalien asioiden kuin vaatteiden koristelun kohdalla, että miksi pitäisi niin tiukasti kiinni jostain säännöistä ja “näin se tehtiin” -uskomuksista, kun ei voi koskaan täysin varmasti tietää, oliko asia niin. Mutta kun sitten kuitenkin haluaa tehdä “oikein”, on ainakin meikäläinen siinä kuopassa, että haluan löytää todisteita, ja mieluusti enemmän kuin yhden, rauhoittamaan mieltäni. Itseähän nämä omat kuprut nimittäin häiritsevät, tuskin muita ollenkaan niin paljon! :D

    Mutta hei, hyvä pointti tuo, että heraldiikka ei ollut joka alueella samanlaista. Rakkaat ranskalaiset ja mokomat englantilaiset jo minut pettivät, joten pitääpä kurkistella muille maille vierahille. Tai sitten vain kovettaa itsensä ja käyttää mekkoa. Tai purkaa se…

  5. Hyväri says:

    Pakko tunnustaa, että sama vika vaivaa muakin. Kun jotain on vaivalla tehnyt ja jälkeenpäin tajuaa, että se olisi voinut olla parempi toisin tehtynä, niin sitten mielummin etsisi vakuutuksen sille, ettei ole tehnyt aivan väärin, kuin heittäisi nähtyä vaivaa hukkaan. Etenkin jos oli työhön tyytyväinen sen valmistumisen hetkellä. Lupaan pitää tämän jutun mielessäni manuskoja selaillessani.

    Nätti mekkohan se kuitenkin on. On täysin mahdollista, että tommoinen poikkeustapaus löytyy. Ja vaikka ei löytyisikään, niin eikö samoja materiaaleja voisi kääntää toisinpäin? Siis siten, että kääntäisi nurjat puolet päälipinnoiksi. Se tietysti vaatisi kaikkien saumojen uudelleen ompelua, mutta ainakin mulle kankaiden leikkaaminen on aina haastavin ja korkein kynnys edes mihinkään ryhtymiselle, heti hyvien kankaiden etsimisen jälkeen. Ompeluhan on vähän kuin alamäkeä verrattuna kaavoittamiseen ja leikkaukseen. :)

  6. Uta says:

    Kappas, meillä on sitten yhteisiä vikoja enemmänkin! :D Mullekin nimittäin se kankaiden leikkaaminen on asia, johon pitää oikein tsempata itseään. Ompelu itsessään on vähän kuin meditaatiota sohvan nurkassa, purkaminenkin on vain kuin osa mukavaa matkantekoa. Sovittaminen – noh, joskus se menee näppärästi, joskus täytyy ottaa runsaasti aikalisiä ja hermotaukoja. (Sitä on välillä vaikea ymmärtää, että samoilla, itselleen istuttamillaan kaavoilla vaate joskus istuu kerrasta, joskus ei. Korkeampaa matematiikkaa on se.)

    Tuo uudelleenompelu ja vaatteen kääntäminen houkuttaa kyllä koko ajan. Saumojakaan ei olisi kuin muutama.

  7. Petri Kasari says:

    Burenin kirjasta lukemani uudempi tieto on, että mi-parti on aina omistautumisen merkki. Siksi sitä käyttivät pääasiassa eri sortin palvelijat. Kuningas omistautui maalleen pukeutuessaan maansa heraldisiin väreihin, aateliset pukeutuivat kuninkaansa tai ylemmän aatelisen pukuun, rakastava mies saattoi pukeutua naisensa väreihin tehdäkseen vaikutuksen jne., ks. Burenin Illuminating Fashion 2011, 7 ja uusi (2012) “Encyklopedia of Medieval Dress and Textiles” (http://brillonline.nl/entries/encyclopedia-of-medieval-dress-and-textiles/mi-parti-SIM_001017). Siis partia ei käytetty omissa väreissä vaan jonkun muun. Itse huomasin tämän, kun olin juuri tehnyt itselleni villakankaisen mi-partin. Lopulta ratkaisin asian niin, että koska värini ovat samat kuin Turun hiippakunnan ja Eerik Pommerilaisen (vai oliko se kalmarin unionin?, taas se hajonnut kovalevy olisi tarpeeseen), niin olen omistautunut Turun hiippakunnalle ja Eerikille. Ja alun alkujaanhan heraldisia värejäni valitessanikin 20 vuotta sitten halusin juuri Itämaan/Turun hiippakunnan värit. Lähteideni mukaan tällaisiin mi-parteihin ja heraldisiin vaatteisiin ei olisi kuitenkaan koskaan laitettu omaa vaakunaa, vaan sen vaakuna, jolle halutaan omistautua (naisella esim. aviomies ja isä).

    Petrus Curonus.
    qui addit scientiam addat et laborem Eccl 1:18
    (joka tietoa lisää, lisää tuskaa Saarn. 1:18)

  8. Genevieve la flechiere says:

    Greetings,

    I’m sure you know of it but have you looked in http://effigiesandbrasses.com/?

    Also: the image in the Luttrell is somewhat imaginary; Sir Geoffrey is shown as he might have been in his youth, but the attending ladies are his wife and (fully grown) daughter-in-law. He couldn’t be a young man and have an adult son who married at the same time. So it’s a piece of the ideal world: he is shown as a warrior in his prime AND the ladies show the good family connections he’s secured over his lifetime. A sort of symbolic, heraldic CV all in one picture!

    Happy to discuss: I’m very fond of Luttrell.

    Regards,

    Gf, in Insulae Draconis

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>