Ruutumekko menee uusiksi

Siis purkamaan, purkamaan jälleen täällä aletaan

Siis purkamaan, purkamaan jälleen täällä aletaan

Kylmempiä kelejä vastaan aloin joskus tehdä lämpimästä villasta mekkoa, joka olisi alas asti napitettu – siis helppo riisua ja pukea ja toimisi vähän niin kuin takkina. Sen piti valmistua jo toissa talveksi, mut hups, kun niin ei päässyt käymään. Syitä on monia, yksi niinkin tärkeä, että pähkäilin (ja pähkäilen edelleen) mekkoon tulevia nappeja. Yli metrin mittainen rivistö metallinappeja olisi aivan liian painava, kevyempiä luunappeja kyselin ja etsin monestakin paikasta, ja kangasnappien hankaluus oli ruudullinen kangas. Moni on tälle naureskellutkin, mutta kehitin huolenaihetta siitä, tulisiko ruudullisista napeista ruudullisella kankaalla levoton ja epäsymmetrinen, kun ruudut eivät kuitenkaan osuisi kohdalleen – tai sitten viettäisin aikaa kohdistamalla niitä väkisin. Ongelmat on monet, juu.

Oikeastaan oli kuitenkin onni, etten saanut mekkoa valmiiksi. Ajan mittaan ja kankaita käsitellessäni paljastui nimittäin, että mekkoon valittu vuorikangas oli venyvää laatua. Tai ehkä pellavakankaan ollessa kyseessä pitäisi sanoa, että sen kude eli ihmeellisesti omaa elämäänsä.

Indy yritti kovasti auttaa

Indy yritti kovasti auttaa

Kun olin saanut työn siihen vaiheeseen, että olin ommellut identtiset mekot villasta ja pellavasta, yritin yhdistää ne. Silloin kävi ilmi, että pellavamekko olikin saanut helmaan melkoisesti leveyttä lisää. Periksi ei anneta -periaatteen pauloissa meni viikkoja, kun yritin sauma kerrallaan saada kerroksia asettumaan. Eikä auttanut, vaikka Indykin auttoi.

Projekti meni lepäämään, sillä totesin rauhallisesti, että mekko ansaitsee uuden alun. Eilen kaivoin vihdoin kangasnyytin käsityökorista, puhalsin siitä pahimmat pölyt ja kissankarvat, ja aloin purkaa. Sauma kerrallaan. (Kylläpäs olinkin tehnyt ärsyttävän pieniä pistoja.) Aion siis paloitella koko mekon ja tehdä uuden niin, että ompelen pellavavuorin kiinni villaan samalla, kun ompelen saumat. Homma täytyy kuitenkin tehdä aika varovasti, sillä venymisen lisäksi tuo typerä pellava näyttää myös purkautuvan, kun siihen vähän puhaltaa.

Bookmark the permalink.

4 Responses to Ruutumekko menee uusiksi

  1. Mervi says:

    Indy on aina niin avulias ! Auttoi minuakin saksalaismekon teossa vuosi sitten :D

  2. Uta says:

    Miten valmis maailmasta tuliskaan, jos Indy ja Eikka olis molemmat paikalla? Hyvä tavaton, ei olis enää mitään tekosyitä olla saamatta valmista aikaan!

  3. Kareina says:

    My favourite way to do something lined is to baste the pieces of fabric together before I cut them, cut both layers at once, and leave them basted together while I sew the construction seams, treating them as though each pair is only a single piece of fabric. I use the sort of flat-felled seam that has the extra bit on the outside of the coat after the first pass of stitching, then I trim short the inner three layers and wrap the top layer over the seam and stitch it down on the outside. This works well for things like coats because the fit of the garment doesn’t change after the first pass of stitching, but if the seam finish were on the inside the coat would be a bit tighter after finishing the seam. It is a real treat to finally get everything sewn together so that I can take out those basting stitches, since I normally do them in a ugly colour so as to save my nice thread for permanent stitching.

  4. Uta says:

    I’m sorry Kareina for taking so long to reply! And thank you for your comment. :) Your technic of basting the fabrics together already before cutting the pieces is actually well worth considering. I might try it one day… (Cutting is probably my least favourite part of sewing, so if I can cut 2 layers at once – boom! Win-win! )

    What I did now after opening all the seams, was putting the “matching” pieces (in quotation marks since they hardly matched) on top of each other and actually steaming and ironing them before basting them together. The ironing hopefully stretched the linen as much as possible, so that I don’t have to look at a lining dragging and bulging later on.

    So when you sew the pieces together, do you have the reverse sides facing each other instead of the right sides? And the seam allowance is on the outside?

    I’m aiming for a striped look on the inside of the garment, like seen on an image from the Bedford Hours from the 1420s (British Library MS Add. 18850, F 15v.) The manuscript is slightly off period for me, but {add here a valid excuse to approve of it anyway}. In the lower part of the picture there is a man working with an axe who has turned his cote inside out. The stripes are approximately where the seams and facings usually go, so the stripes could actually be seam allowances of the outer fabric. There are other examples from the 15th c. showing the same stripiness but none from the 14th c. that I have found yet.

    http://www.english.cam.ac.uk/medieval/zoomtest.php?id=490

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>