Tehoviikonloppu

Felix ja pystykangaspuut
Yhtenä viikonloppuna voi saada aikaan vaikka mitä! Kokoonnuimme pienellä porukalla (Eme, Sahra ja minä sekä jälkikasvun viihdytysjoukoissa kunniamerkin arvoisesti palvellut Knut) Aistikkaaseen Kotiin suunnittelemaan, leikkaamaan, istuttamaan ja harsimaan. Varsinainen ompelu oli tarkoituskin jättää omalle ajalle, nyt vain tehtailtaisiin sitä ommeltavaa raaka-ainetta niin paljon kuin ehtisimme. Ja hei, mitä voisikaan tehdä kaikista niistä ylijäämäpaloista? Pussukoita! (Ja niin täyttyi maailma pussukoista…)

Jotta asiat sujuisivat ja ruoka tulisi ajallaan, meitä vahtivat kissat Felix ja Miisu. Tarpeellisista lepäily-, rapsutus-, höpsötys- ja vahtirähäkkähetkistä muistuttivat iloisesti haukkumalla ja syliin hyppäämällä Eikka ja Pinja, jotka toki myös pitivät huolen, että ruokaa ei unohdettu.

Harmaa viikinkitakki tuloillaan
Ensimmäisenä ohjelmassa oli leikata Emelle harmaa viikinkitakki. Kangasta oli ensin hiukan liian niukasti, mutta pienellä aistikkaalla taikaiskulla sitä olikin lopulta tarpeeksi. Vuorikangas sijaitsi valitettavasti toisessa kaupungissa, mutta harmaan villan mallin mukaan se on helppo leikata.

Viikinkiteemalla jatkettiin, sillä jos paikalla on Sahra, kannattaa kaikki tietotaito aikakaudesta käyttää hyväksi.

Viikinkinaisen olkainmekko
Seuraavaksi keittiön pöydälle nimittäin levitettiin tummansinistä villaa, josta tulee Emelle viikinkinaisen olkainmekko / sjelekjolet / hängelsekjortel / apron dress. Inspiraationa ja mallina oli Sahran vihreä mekko, joka sopi melkein kuin valettu Emellekin. Leikkaamisen jälkeen hame harsittiin kasaan ja sovitettiin istuvaksi. Jäljelle jäi vain varsinainen ompelutyö, jonka minä teen. Haa, ensimmäinen viikinkiaikainen naistenvaatteeni siis syntyy nyt!

Ja tauon paikka!

Ompelupäivän teevalikoimaa
Tai no jos rehellisiä ollaan, niin pidin kyllä itseni hyvin nesteytettynä Sahran teekaapin antimilla koko operaation ajan. Tässä olen purkanut osan ryöstösaalista pöydälle. Miltähän tuo Kurkipellon sininen maistuisi?

Hyppäys muutama sata vuotta eteenpäin…

Sahran 1400-luvun hiha
… sillä seuraavaksi Sahralle istutettiin 1400-luvun hihaa. (Häikäisevän värinen villakangas muuten: tulee mieleen vaalea mustikka!) Muu mekko on jo melkolailla valmis, mutta hihat olivat vielä siinä vaiheessa, että ne oli leikattu toisen henkilön kaavojen mukaan. Nyt niistä tehtiin Sahralle sopiva kaava.

Väillä kiipesin itse korkeuksiin.

Ruutumekon helma
Keskeneräisen ruutumekon helma on liian pitkä, ja mikäs sen kätevämpää kuin saada ylimääräisiä käsipareja sopivan pituuden mallailuun! Ja ah mikä kuvakulma! Ei VOI olla kysymättä klassisesti: “Näyttääkö mun takamus isolta tässä?”

Takamuspohdiskeluista päästiin onneksi eteenpäin, mutta koko säilyi puheenaiheena.

Vihreää Knutille
Vihreästä villasta lähti syntymään Knutille hieno, vaan ei liian hieno puusepän vaate, jonka ensiesiintyminen tulee olemaan Morimondossa (hattu päästä kunnioituksesta ja kateudesta nyt tässä kohtaa). Tavoitteena on miehen cote, joka vedetään pään yli ja jossa on muutama nappi kauluksessa ja hihoissa. Malli on leveähelmainen, polvimittainen ja ylhäältä istuvahko, mutta kuitenkin mukavan löysä. Kaavana päätettiin käyttää Knutille aikaisemmin tehtyä, hyvin tyköistuvan coten kaavaa ja suurentaa sitä vain sopivista paikoista, mikä aiheutti eniten pähkäilyä leikkausjoukoissa. Välillä siinä aivot muljahtelivat, kun mietimme, miten olkapäiden ja hiha-aukon napakalle istuvuudelle käy, jos rintakehän kohdalle haluaa lisää leveyttä. Mutta hyvä siitä tulee – luottoni Sahran lopputoteutukseen on valtava!

Morimondoon tarvitsee tietysti myös puusepän rouva jotain uutta.

Sahralle lehvähuppu
Niinpä Sahralle leikattiin kauniista keväänvihreästä villasta uuden lehvähupun aihio. Parista valmiista hupusta valittiin kauniimmin istuva eli punainen, joka sai auttaa uuden vihreän hahmottelussa.

Huomaatteko muuten, miten kätevää on, kun voi käyttää jo kertaalleen tehtyjä vaatteita malleina? Vain hölmö keksisi pyörän kerta toisensa jälkeen uudelleen!

Pinja ja Eikka

Innostavat apulaiset Pinja ja Eikka kehottivat lopulta lepäämään pitkän päivän jälkeen ja näyttivät jopa mallia. Mutta mitä tekivät rouvat, kun vahtivat silmät välttivät? Alkoivat pelata uhkapelejä!

Uhkapeliä

Bookmark the permalink.

2 Responses to Tehoviikonloppu

  1. Mervi says:

    Voi Uta miten mahtavan hauska kirjoitus ! Olimmepas me reippaita :D

  2. Uta says:

    Oltiin! Hämmästyttävän reippaita! Eikä edes valvottu aamuyöhön!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>