Kuinka valkoista on valkoinen?

Puutarhajuhlat Filip Hyvän aikaan

Puutarhajuhlat Filip Hyvän aikaan


Vaikka olenkin ollut hiljaa, olen minä jotain sentään tehnyt!

Olin saanut päähäni tehdä valkoisen helvetinikkunamekon käytettäväksi valkoisen villamekkoni kanssa. Mielessä oli ajatus robasta eli asukokonaisuudesta, jossa vähintään alusmekko, päällysmekko, huppu ja viitta olisi tehty samasta kankaasta. Myös eräs maalaus*, jossa koko seurue on pukeutunut valkoiseen, putkahti päähän – tosin maalaus on myöhäisempi, sillä siinä juhlii Filip Hyvän (1396-1467) hovi rakkauden puutarhassa vuonna 1432, ilmeisesti Filipin kamariherran André de Toulongeonin häiden kunniaksi. Kuva maalauksesta on tuossa vieressä. (Niin, itse asiassa tuo maalaus on 1500-luvulla maalattu kopio, joten sen käyttökelpoisuus edes 1400-luvun elävöittämisessä on vähän niin ja näin.)

(*Jardin d’amour à la cour de Philippe III le Bon, duc de Bourgogne)

Tietenkään minulla ei ollut samaa valkoista villaa enää yhtään enempää, joten aloin katsella kangaskauppojen valikoimia. Silloin pälkähti päähän alkaa miettiä, kuinka valkoista mahtoi olla valkoinen villa, jota 1300-luvulla olisi käytetty vaatteissa – niin luonnonvalkoista kuin lampaasta irti lähtee vai jopa jollakin konstilla puhtaamman valkoiseksi valkaistua? Ja heti perään nousi mieleen toinen kysymys: vaikka villaa olisikin saatu valkaistua, olisiko sitä tehty? Mikä olisi ollut valkoisen villan haluttu valkoisuusaste? Pellavan suhteen vastaukset olisivat olleet helpompia: auringonvalon ja lumen avulla sitä valkaistiin, ja mitä valkoisempi lopputulos, sitä parempi. Mutta entäs villa?

Heitin kiusallisen kysymyksen myös Neulakon ja Hibernaatiopesäkkeen emännille (sitähän varten ystävät ovat!) ja aika nopeasti saatiin selville, että villaa ei valkaistu. Vitivalkoisen villan saa ilmeisesti aikaan optisilla kirkasteilla, joita ei ollut käytössä.

Noin, yksi ongelma vähemmän, ja saatoin paneutua Medeltidsmoden ja Naturtuchen valikoimiin suuremmalla innolla ja silmät säädettyinä luonnonvalkoiseen. Löysinkin yhden, joka houkutti: kaunis, timanttikuvioiseksi kudottu toimikas. Miksi en vain tilaisi sitä?

No, koska sitten oli tämä keskustelu luksuskankaista. Vielä ennen 1300-lukua oli selvää, että hieno kangas oli esim. sellainen, jossa näkyi kudontakuvio – vaikkapa juuri timanttitoimikas (tämä ei varmaan ole se oikea käännös sanalle diamond twill, mutta menköön nyt). 1300-luvulla hienon kankaan määritelmään alkoi liittyä kankaan viimeistelty pintakäsittely: tasaiseksi ja pehmeäksi vanutettu ja lyhytnukkaiseksi leikattu oli se, mitä haluttiin. Nuo käsittelyt (napping, shearing – ja taas suomennokset ovat hukassa), joilla haluttu pinta saatiin, peittivät alleen hienonkin kudontakuvion, joten esim. timanttitoimikkaan suosio putosi. Kallista ja juhlavaa kangasta hakeva 1340-luvun minäni ei siis ehkä olisi päätynyt vanhanaikaiseen timanttitoimikkaaseen, vaan kauniisti huovutettuun ja moneen kertaan käsiteltyyn kuviottomaan villaan.

En halunnut tehdä harhaostoksia, joten aloin lukea. Medieval Clothing and Textiles 3:ssa on kaksi artikkelia, joiden toivoin valaisevan asiaa. Ensin luin John Oldlandin The Finishing of English Woollens, 1350-1500, joka vain vahvisti tietoa siitä, että kyllä, villoja käsiteltiin useaankin kertaan, jotta pinnasta saatiin sileä ja pehmeä.

John H. Munron artikkeli The Anti-Red Shift – To the Dark Side: Colour Changes in Flemish Luxury Woollens, 1300-1550 paljasti minulle enemmän, sillä siinä tutkittiin Flanderin rikkaiden villateollisuus- ja kauppakaupunkien virkamiehille hankittuja kankaita ja nimenomaan niiden värejä parin sadan vuoden ajalta. Aineistona olivat kaupunkien säilyneet kirjanpidot.

Artikkelin perusteella voi melko hyvin päätellä, mikä oli villakankaiden maailmassa kysytyintä minäkin vuonna, olivathan flanderilaiset eli flaamilaiset villakankaat niitä kaikkein halutuimpia, oikein aikansa luksuskankaita. Virkamiesten värivalinnat paljastivat, että muoti ja mieltymykset muuttuivat vuosien myötä, mutta mikä oli sen valkoisen kohtalo? Munron mukaan valkoisia villakankaita kyllä hankittiin, mutta vain värjättäväksi muilla väreillä. Siis jos hankittiin ollenkaan: naula minun valkoisen villan ostosarkkuuni taisi olla taulukko, jossa valkoisen (eli värjäämättömän) sarakkeen kohdalla läpi koko 1300-luvun oli pyöreä nolla. Ei yhtään.

Valkoinen mekko

Valkoinen mekko, joka ehkä pysyy valkoisena, ehkä ei

Plääh.

Vaihtoehtoja minulla tietysti aina on. Ääripäinä ovat ehkä:
A) hankin sen kauniin valkoisen timanttitoimikkaan ja teen valkoisen asukokonaisuuden huolimatta siitä, että näyttäydyn vanhanaikaisena ja outona
ja
B) värjään myös jo aikaisemmin tekemäni valkoisen alusmekon jollakin soveliaammalla värillä.

Enpä vielä tiedä. Satuin nimittäin lukemaan väreistä myös muualta (Florent Véniel: Le Costume Médiéval de 1320 à 1480) ja kyllähän siellä valkoisestakin puhuttiin:

“Si elle est employée majoritairement pour des pièces d’habillement secondaires comme des vêtements de dessous, les tabliers ou la doublure, elle est de plus en plus soumise, à partir du XIVe siècle, à d’autres utilisations et peut ètre portée en vêtement de dessus.”

Tiivistettynä: vaikka valkoista käytettiin enimmäkseen alusvaatteissa, esiliinoissa ja vuorauksissa, 1300-luvulta alkaen sitä alettiin käyttää enemmän myös muualla, ja ehkä jopa päällysvaatteissa. Niin että ehkä sitten kuitenkin…

Sen tässä nyt ainakin huomasi, että ihan pieneltä tuntuvasta asiasta saa kyllä härkäsen, ja kiinnostavan sellaisen! Saa kysellä ja penkoa ja pohtia!

Bookmark the permalink.

9 Responses to Kuinka valkoista on valkoinen?

  1. Mervi says:

    Kiitos tästä perusteellisesta ja valaisevasta artikkelista! Hienoa, että sain olla mukana siinä :D
    Otan lisää selvää niistä kankaiden käsittelyistä mitä pikimmin tämän suurenmoisen artikkelin innoittamana.

  2. Eva says:

    Aivan mahtava artikkeli! Kiitos Uta :) . Tiedän melkoisen vähän näistä kangasasioista tai ylipäätään 1300-luvun pukeutumisesta.. mutta mielessä kävi, että voisiko tuo maalaus olla allegorinen noiden vaatteiden värien suhteen tms. Mikä ihme toi tyyppi on, millä on punainen mekko tuolla reunassa?

  3. Uta says:

    Kyllä tuo maalaus hyvinkin voi olla allegorinen, ollaanhan siinä Rakkauden puutarhassa ja tehdään pelkästään kovin yleviä ja hienostuneita asioita kuten haukanmetsästystä ja musisointia. :) Valkoinen väri symboloi kuitenkin puhtautta, toivoa ja kaikkea sellaista hyvää, ja jos maalaus liittyy hääjuhliin, se sopisi.

    Tuo punaisiin pukeutunut hemmo on erikoinen – ensi silmäyksellä ajattelin, että se on joku pappishenkilö, mutta kuvaa zoomaillessa hattua ei näy ja vaatekin näyttää vaakaraidalliselta. (Tosin kuva meni aika pikselimössöksi, joten saatoin nähdä harhoja.) Se on oudon karnevaalimainen hahmo noiden hienostuneiden valkoisten ihmisten joukossa. Ja miksi sillä näyttää olevan keppi kädessä? Muistuttamassa elämän kovuudesta?

    Kirjallisia mainintoja on tosin siitä, että joskus juhlilla oli teemaväri. Esim. Englannin kuninkaallisten joulun ajan juhlat tulevat mieleen: niistä on säilynyt kirjanpitomerkintöjä juhliin ostetuista kankaista eri vuosilta (ja nyt tietty puhun tästä “omasta” periodistani.)

  4. Rantzow says:

    Eli jos jossain vaiheessa tekee saksalaisena veljenä käytyjä sotareissuja varten kätevän valkoisen villasurkotin ja viitan, väri on luonnonvalkoinen.

  5. Uta says:

    Juu, luonnonvalkoinen se sitten varmaan olisi. Hohtaa ne veritahrat siitäkin. ;)

  6. Uta says:

    Ai niin, ruotsalaisista testamenteista kyllä löytyy mainintoja valkoisista vaatteista, joita on annettu / saatu perintönä, joten ei se valkoinen tavallisissakaan vaatteissa ole ihan poissuljettu vaihtoehto, ainakaan täällä Pohjolassa. (Kiitos Helena ja vinkki Eva Anderssonin väitöskirjasta Kläderna och människan i medeltidens Sverige och Norge, joka täytyy nyt lukea tarkemmin.)

    Mutta ko mie oonki tuolta ranskankielisiltä alueilta, niin ei se silti taia auttaa.

  7. Jiri says:

    Mutta valkoinen ei ole valkoista kauaa, oli se sitten luonnonvalkoista tai optisesti kirkastettua, vaikka hienoltahan se kuulostaa tuo valkoinen asukokonaisuus. Varmaan seuraavien kemujen jälkeen sen joutuu kuitenkin värjäämään vaikkapa viininpunaiseksi ;)
    Sisterssiläismunkithan (Ordo cisterciensis) pitivät (pitävät yhä kaiketikin) valkoista kaapua, siinä on poijaat ollu pyykillä usein, mutta ei se varmaan ollut timanttitoimikasta.

  8. Petri Kasari says:

    Olen alkanut hahmottaan hahmoani Petrus Curonusta siten, että hän elää aikaa 600 vuotta sitten. Olen hahmotellut elämäntarinaani siten, että olen nuorena päätynyt Turkuun opiskelemaan, sitten Englantiin (alustavasti Cambridge) jatkamaan, mutta joutunut vahingossa naimisiin ja menettänyt mahdollisuuden kirkolliselle uralle, sitten toiminut Saksassa ja palannut Itämaalle 1404, jossa minusta on tullut Eerik Pommerilaisen kannattaja. Asioita selvitellessäni tuli vastaan väite, että Eerikin vähän tunnettu (Itämaallakin vieraillut) vaimo kuningatar Philippa olisi käyttänyt ensimmäistä valkoista hääpukua joskus 1406? (minulla olisi tarkat tiedot muistiinpanoina toisella kovalevyllä, mutta kun se hajosi ja on ollut purettavana kohta kuukauden :( harmillista). Jos maininta valkoisesta hääpuvusta pitää paikkansa, niin aivan 1400-l. alussa valkoinen olisi tulossa myös muodikkaaksi päällysvaatteen kankaaksi. Ehkä se valkoinen juhlamekko ei sittenkään ole aivan mahdoton ajatus…
    T. Petri Kasari // Petrus Curonus

  9. Petri Kasari says:

    Voisiko tuossa olla taustana ritarikuntien kokoontumiset, joissa pukeuduttiin ritarikunnan rituaaliasuihin? Monissa ritarikunnissa tietyissä kokoontuisissa käytettiin valkoista (ritarillista) väriä (Newton 2002, 41-52, Fashion in the Age of the Black Prince).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>