How white is white?

Jardin d'amour à la cour de Philippe III le Bon

Jardin d’amour à la cour de Philippe III le Bon


Even though I have been quiet, I have done something!

I had fallen in love with the idea of making a white open surcoat to be worn with my white woollen underdress. I cherished the idea of a roba, a complete set of 4 to 6 garments (at least an underdress, an overdress, a hood and a cloak) made out of same fabric. I also remembered a pretty picture of a group of elegant people all wearing white – although admittedly the painting* I had in mind is of a later date: the courtiers of Philip the Good (1396-1467) wander around the Garden of Love, probably celebrating the wedding of Philip’s chamberlain André de Toulongeon in 1432. The painting is right there, on the left. (Oh, and actually the painting is a copy painted in the 16th century, so the accuracy of it can be argued.)

(*Jardin d’amour à la cour de Philippe III le Bon, duc de Bourgogne)

Naturally I didn’t have any more of that white wool so I started looking around the fabric stores. Then it occurred to me: how white was the white wool they would have used in 14th century clothing – as (off-)white as they could get out of a sheep, or somehow bleached to whitewhite? And right after that question I thought of a second one: even if they had had a way to bleach the white, would they have done it? What was the desired whiteness of wool? With linen, the questions would have been easier: they could bleach it with the help of sun and snow, and the whiter the result, the better. But what about wool?

I also bothered the matrons of Neulakko and Hibernaatiopesäke with my questions (what else are friends for!) and pretty quickly we found out that wool was not bleached. To get pure white wool you apparently need optical whiteners and they were not available.

There, one less problem to think about. I could now go back to browsing Medeltidsmode’s and Naturtuche’s selections with my eyes set on off-white. And I did find something lovely: a thin diamond twill. Why not just order that?

Well, because there was this discussion on luxury fabrics. Before the 14th century it was obvious that a fine fabric had a visible, even intricate weaving pattern, e.g. this diamond twill I mentioned. During the 14th century the fabrication of finer fabrics started including the finishing techniques like napping and shearing. With those techniques a smooth, even surface was achieved, and any weaving patterns were covered, making them also less desired. So, my 1340s persona, looking for a luxurious fabric, would probably not have chosen a diamond twill but a beautifully and fully finished wool.

I didn’t want to waste my money so I started reading. Medieval Clothing and Textiles 3 has 2 interesting articles that I hoped could shed some light on the matter. The Finishing of English Woollens, 1350-1500 by John Oldland confirmed that woollens were indeed treated several times to achieve a smooth surface.

The Anti-Red Shift – To the Dark Side: Colour Changes in Flemish Luxury Woollens, 1300-1550 by John H. Munro revealed a bit more because it studies the textiles and in particular the colours purchased for the civic leaders of the wealthy Flemish wool trade towns. Munro uses the town treasurers’ annual accounts as material.

Based on Munro’s article, you can quite clearly see what was hot and what was not in the world of period wool trade – after all, the Flemish woollens were The Most Desired Woollens, the luxury fabrics of the era. The textiles bought for the officials over the years revealed that the taste for colour varied and evolved, but what was the deal with white? According to Munro, whites were bought but only to be dyed to other colours. IF they were bought at all: the final nail to my white coffin might have been the table indicating that the amount of white wool bought during the 14th century was a perfectly round zero. Nothing. No whites at all.

White dress

White dress may or may not remain white

Blah.

Of course I have options. The far ends of the scale are:
A) I buy the beautiful white diamond twill and risk being seen as odd and old-fashioned
and
B) I even dye my white underdress with something more appropriate.

I just don’t know yet. See, I happened to read about colours from another source too (Florent Véniel: Le Costume Médiéval de 1320 à 1480) and there was some talk of white:

“Si elle est employée majoritairement pour des pièces d’habillement secondaires comme des vêtements de dessous, les tabliers ou la doublure, elle est de plus en plus soumise, à partir du XIVe siècle, à d’autres utilisations et peut ètre portée en vêtement de dessus.”

In short: even though white was mostly used in underwear, aprons and linings, from 14th century onwards it was beginning to be used more elsewhere too, and perhaps even in overdresses. So perhaps…

What I did notice again, is that a seemingly small detail can lead to an interesting quest for answers!

Bookmark the permalink.

9 Responses to How white is white?

  1. Mervi says:

    Kiitos tästä perusteellisesta ja valaisevasta artikkelista! Hienoa, että sain olla mukana siinä 😀
    Otan lisää selvää niistä kankaiden käsittelyistä mitä pikimmin tämän suurenmoisen artikkelin innoittamana.

  2. Eva says:

    Aivan mahtava artikkeli! Kiitos Uta :). Tiedän melkoisen vähän näistä kangasasioista tai ylipäätään 1300-luvun pukeutumisesta.. mutta mielessä kävi, että voisiko tuo maalaus olla allegorinen noiden vaatteiden värien suhteen tms. Mikä ihme toi tyyppi on, millä on punainen mekko tuolla reunassa?

  3. Uta says:

    Kyllä tuo maalaus hyvinkin voi olla allegorinen, ollaanhan siinä Rakkauden puutarhassa ja tehdään pelkästään kovin yleviä ja hienostuneita asioita kuten haukanmetsästystä ja musisointia. 🙂 Valkoinen väri symboloi kuitenkin puhtautta, toivoa ja kaikkea sellaista hyvää, ja jos maalaus liittyy hääjuhliin, se sopisi.

    Tuo punaisiin pukeutunut hemmo on erikoinen – ensi silmäyksellä ajattelin, että se on joku pappishenkilö, mutta kuvaa zoomaillessa hattua ei näy ja vaatekin näyttää vaakaraidalliselta. (Tosin kuva meni aika pikselimössöksi, joten saatoin nähdä harhoja.) Se on oudon karnevaalimainen hahmo noiden hienostuneiden valkoisten ihmisten joukossa. Ja miksi sillä näyttää olevan keppi kädessä? Muistuttamassa elämän kovuudesta?

    Kirjallisia mainintoja on tosin siitä, että joskus juhlilla oli teemaväri. Esim. Englannin kuninkaallisten joulun ajan juhlat tulevat mieleen: niistä on säilynyt kirjanpitomerkintöjä juhliin ostetuista kankaista eri vuosilta (ja nyt tietty puhun tästä “omasta” periodistani.)

  4. Rantzow says:

    Eli jos jossain vaiheessa tekee saksalaisena veljenä käytyjä sotareissuja varten kätevän valkoisen villasurkotin ja viitan, väri on luonnonvalkoinen.

  5. Uta says:

    Juu, luonnonvalkoinen se sitten varmaan olisi. Hohtaa ne veritahrat siitäkin. 😉

  6. Uta says:

    Ai niin, ruotsalaisista testamenteista kyllä löytyy mainintoja valkoisista vaatteista, joita on annettu / saatu perintönä, joten ei se valkoinen tavallisissakaan vaatteissa ole ihan poissuljettu vaihtoehto, ainakaan täällä Pohjolassa. (Kiitos Helena ja vinkki Eva Anderssonin väitöskirjasta Kläderna och människan i medeltidens Sverige och Norge, joka täytyy nyt lukea tarkemmin.)

    Mutta ko mie oonki tuolta ranskankielisiltä alueilta, niin ei se silti taia auttaa.

  7. Jiri says:

    Mutta valkoinen ei ole valkoista kauaa, oli se sitten luonnonvalkoista tai optisesti kirkastettua, vaikka hienoltahan se kuulostaa tuo valkoinen asukokonaisuus. Varmaan seuraavien kemujen jälkeen sen joutuu kuitenkin värjäämään vaikkapa viininpunaiseksi 😉
    Sisterssiläismunkithan (Ordo cisterciensis) pitivät (pitävät yhä kaiketikin) valkoista kaapua, siinä on poijaat ollu pyykillä usein, mutta ei se varmaan ollut timanttitoimikasta.

  8. Petri Kasari says:

    Olen alkanut hahmottaan hahmoani Petrus Curonusta siten, että hän elää aikaa 600 vuotta sitten. Olen hahmotellut elämäntarinaani siten, että olen nuorena päätynyt Turkuun opiskelemaan, sitten Englantiin (alustavasti Cambridge) jatkamaan, mutta joutunut vahingossa naimisiin ja menettänyt mahdollisuuden kirkolliselle uralle, sitten toiminut Saksassa ja palannut Itämaalle 1404, jossa minusta on tullut Eerik Pommerilaisen kannattaja. Asioita selvitellessäni tuli vastaan väite, että Eerikin vähän tunnettu (Itämaallakin vieraillut) vaimo kuningatar Philippa olisi käyttänyt ensimmäistä valkoista hääpukua joskus 1406? (minulla olisi tarkat tiedot muistiinpanoina toisella kovalevyllä, mutta kun se hajosi ja on ollut purettavana kohta kuukauden 🙁 harmillista). Jos maininta valkoisesta hääpuvusta pitää paikkansa, niin aivan 1400-l. alussa valkoinen olisi tulossa myös muodikkaaksi päällysvaatteen kankaaksi. Ehkä se valkoinen juhlamekko ei sittenkään ole aivan mahdoton ajatus…
    T. Petri Kasari // Petrus Curonus

  9. Petri Kasari says:

    Voisiko tuossa olla taustana ritarikuntien kokoontumiset, joissa pukeuduttiin ritarikunnan rituaaliasuihin? Monissa ritarikunnissa tietyissä kokoontuisissa käytettiin valkoista (ritarillista) väriä (Newton 2002, 41-52, Fashion in the Age of the Black Prince).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *