Motto koetuksella

Voihkivat naiset, Romance of Alexander, fol. 191r

Ah ja voi, mitä tuli tehtyä!

Ajattelin seuraavaksi avata kamariini komeron, jonne kerään vuosien varrella tekemiäni töitä, sellaisia, joilla en ole osallistunut kilpailuihin ja joista ei ole seikkaperäistä dokumentaatiota. Minulla oli jo mielessäni vaate, jolla aloittaisin.

Tiesin tehneeni vaatteessa virheen, johon havahduin vasta sen jälkeen, kun olin jo käyttänyt sitä. Nieleskelin sen tosiasian, että vaate esiintyy jo kuvissa ympäri maailmaa virheellisenä, ja korjasin mokani. Mutta kasatessani eilen kokoon sitä aineistoa, jota käytin, kun vaatetta suunnittelin, törmäsin toiseen virheeseen. Isoon. Ja tätä virhettä ei kuulkaa ihan pienellä korjatakaan. Korjaaminen tarkoittaisi käytännössä koko vaatteen purkamista.

Sen lisäksi, että ottaa päähän, ihmetyttää, miten ihmisen aivot toimivat. Tai eivät toimi, niin kuin tässä tapauksessa. Tämäkin moka nro 2 liittyy seikkaan, johon nimenomaan kiinnitin huomiota ja josta hain erikseen tietoa. Olin vielä erityisen iloinen siitä, että saatoin vihdoin käyttää hyväkseni vuosia sitten löytämääni inspiroivaa lähdettä.

Ja mitä minä sitten lopulta tein? Juuri päinvastoin kuin piti. Ja milloin minä virheeni huomaan? Paljon paljon paljon myöhemmin!

Ännngh!

Ja samalla kyllä vähän pelottaa se, että jälleen kerran ehkä tulen toteuttamaan mottoani: jos sen voi tehdä, sen voi myös purkaa…

Bookmark the permalink.

3 Responses to Motto koetuksella

  1. Sahra says:

    …et viitsisi vinkata mikä se hirvittävä erhe on?? Tässä uteliaisuus herää ihan väkisin 🙂

  2. Uta says:

    En taida olla valmis vielä julkisesti sitä tunnustamaan. 😉

  3. Sahra says:

    ..ymmärrän…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *