Tämä täytyy kirjoittaa

Rakkauden huppu

Itkettyneet silmät ja ystävien tekemä Rakkauden Huppu

… vaikken tiedä vielä tässä aloittaessanikaan, mitä sanoisin. Kirjoitan ehkä työkseni, mutta joskus tulee hetkiä, etten osaa oikein kuvailla jotakin, vaikka aikaakin olisi kulunut jo pari viikkoa. Mutta jos en sano tästä mitään, en oikein voi jatkaa mistään muustakaan aiheesta – tuntuvat napinläpien ompeluohjeet ja uuden mekon sivusaumat vähän arkipäiväisiltä.

Helmikuun toisena viikonloppuna pitäjäni perinteisesti järjestämässä Sydäntalvenjuhlassa sain kunnian tulla liitetyksi laakerinlehden ritarikuntaan, eli minusta tuli pääri, mestari. Tämä tarkoittaa (selitykseksi niille, jotka eivät pyöri SCA:ssa) korkeinta kiitosta ja kannustusta, jonka voi tässä seurassa saada tieteistä ja taiteista. Sen rinnalla samanarvoisina arvoniminä ovat taistelutoiminnasta saatava ritarin arvo ja palveluksesta saatava pelikaaniritarikunnan jäsenyys. *

Mestarikirjani Margaret of Walsinghamin käsialaa

Mestarikirjani on Margaret of Walsinghamin käsialaa (avaa uuteen ikkunaan, niin näet sen vähän isompana)

Ja siis vieläkään en oikein osaa kertoa asiasta. Mutta yritän – ja varoitan, että tulen varmaan toistamaan paljon yltiöpositiviisia adjektiiveja.

Viikonloppu oli – sanalla sanoen ja paremman ilmaisun puutteessa – yksinkertaisesti hieno. Vuokseni oli nähty paljon vaivaa, kun salaa selkäni takana oli järjestetty valmiiksi kaikki: ruusuin koristettu, tunnelmallinen huone tarjoiluineen ja kynttilöineen perjantai-illan ja -yön vigiliaa varten (jossa istuin miettimässä, otanko arvonimen vastaan, ja sain tavata kaikki, jotka halusivat tulla juttelemaan, antamaan neuvoja tai muuten vain tervehtimään), perjantain ja lauantain kauniit ja harkitut seremoniat, koskettavat puheet, ihanat ihmiset läheltä ja kaukaa, kirjeet niiltä, jotka eivät päässeet paikalle, monet monet upeat lahjat… Kaikkien yhteistekijöiden summana oli sellainen onnellinen nirvana, josta tulee lämmin läikähdys sydämeen vielä pitkänkin ajan kuluttua. Sekä tietysti hämmennys siitä, miten ikinä, ikinä voin “maksaa potut pottuina” ja jakaa yhtä paljon hyvää mieltä muille.

Mestari ja oppilas

Ikioma mestarini, jonka oppilas olin vuosia

Kuvia kaikista saamistani lahjoista ei ole, koska en tajunnut viikonlopun aikana kuvia ottaa (ja nyt osa lahjoista on jo nautiskeltu parempiin suihin…). Esittelen lahjoja kyllä kernaasti aina, kun minulla niitä on mukanani, koska ne ovat aivan mahtavia: ajatuksella hankittuja ja usein itse tehtyjä. Ja kuka tietää, ehkä saan vielä kuvattua niistä joitakin ja laitettua tänne?

Viikonlopusta löytyy kyllä tunnelmallisia kuvia, täältä – kiitos Ilona!

*Näin näistä kolmesta ritarikunnasta ja pääriydestä sanotaan SCA:n sivuilla:
Bestowed Peers are those who, through talent, hard work, and long effort, have earned recognition for their contributions and skills. There are three of these peerage orders. Companions of the Order of Chivalry are Knights and Masters-at-Arms, fighters who have achieved great skill on the tourney field and are considered by the other members of the Chivalry to be models of prowess, chivalry, and honor. Companions of the Order of the Laurel are craftsmen and artisans recognized for their research and skill in crafts practiced during the Middle Ages and Renaissance, and their willingness to teach those skills to others. Companions of Order of the Pelican are those whose service has made a great difference to the SCA. Companions include those who have run Society-wide publications, organized our largest events, held kingdom offices, and managed complicated finances.
Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>